Nopea tosiasia
GENEETTINEN VALINTA TILALLA REHUTEHOKKUUDEN VARALTA
JOHDANTO
Tavoitteena on kyky tuottaa enemmän naudanlihaa vähemmillä resursseilla, koska sekä maailman väestö että lihan kysyntä kasvavat jyrkästi. Kun rehukustannukset ovat nousseet yli 70 prosenttiin tuotantokustannuksista, ammattitaitoisen työvoiman kustannukset ovat nousseet jyrkästi ja kuluttajien kysyntä lisääntyneille eläinten ja ympäristön hyvinvointitoimille kasvaa, naudanlihan tuottajiin kohdistuu merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia paineita.
Aikaisemmin rehu-hyötysuhde oli kultainen standardi, jota käytettiin ruokkimaan tehokkaampia eläimiä, mikä johti suurempiin eläimiin, joilla oli usein vieläkin suurempia huoltovaatimuksia.
Nykyään jäännösrehun saannin (RFI) valinta on paras tapa tuottaa rehutehokkaampaa karjaa, joka alentaa kustannuksia ja lisää voittoa, samalla kun se tehdään eettisesti ja kestävästi. 10 %:n parannus rehutehokkuudessa voi johtaa 43 %:n parannukseen tuottoa (Fox et al., 2001), ja alhaisen RFI:n valinta voi vähentää rehun saantia 12 %, vähentää metaanin tuotantoa jopa 30 % ja lantaa 17 % (Agri-facts, 2006).
MIKÄ ON RFI?
RFI on rehun tehokkuuden mitta, joka lasketaan erona eläimen todellisen rehun saannin ja sen ennustetun rehun saannin välillä tietyllä tuotantotasolla (Koch et al., 1963; Basarab et al., 2003). Jokaisen eläimen ennustettu rehun saanti perustuu sen todelliseen mitattuun suorituskykyyn ja kokoon verrattuna sen aikakautisiin. Nautakarja, jolla on alhainen tai negatiivinen RFI, on tehokas, koska se syö ennustettua vähemmän, kun taas naudat, joilla on korkea tai positiivinen RFI, ovat tehottomia, koska ne syövät ennustettua enemmän.
RFI ARVOKASNA GENEETISEN VALINTATYÖKALUNA
RFI on kohtalaisen perinnöllinen ominaisuus, jonka periytyvyys vaihtelee 26 % – 58 % (Koch ym., 1963; Arthur et al., 2001 a, b; Crews ym., 2003; Schenkel et al., 2004). Kun RFI:tä käytetään geneettisenä valintatyökaluna, tuloksena olevat jälkeläiset kuluttavat vähemmän rehua samalla tuotantotasolla. Ja koska RFI on riippumaton kasvusta, ruumiin koosta ja muista suorituskyvyn ominaisuuksista (Koch et al., 1963), valinta eläimille, joilla on alhainen RFI, johtaa rehun saannin vähenemiseen ja rehun tehokkuuden paranemiseen vaarantamatta ruumiin kokoa, ruhon laatua tai kasvua.
Rehutehokkuuden parannukset voidaan siten valita ja sisällyttää jalostusohjelmaan tehokkaampien jälkeläisten tuottamiseksi.
Sonnien RFI-testaus on varsin edullista, mutta vaihtohiehojen testaus tuo myös lisäarvoa tilalla ja voi lisätä koko karjan tehokkuutta. Parempi karjanhallinta perustuu parempiin tietoihin.
Fenotyyppinen tieto on kriittinen pala palapeliä, jota ei voi ymmärtää pelkällä geneettisiä markkereita katsomalla. Pikemminkin arvo rehun saanti tiedot Vytelle on avain genomi-indikaattorien pitämiseen tarkkoina. Siten rehun tehokkuuden testaus kaupallisilla tiloilla sekä sonnien että lehmän karjan osalta voi mahdollistaa parannuksia, jotka pinoavat sukupolvesta toiseen ja tuovat lisäarvoa koko toimitusketjussa.
LAUMAN ELINIKÄINEN TUOTTAVUUS JA TEHOKKUUS
Vaikka RFI-kokeet suoritetaan kontrolloiduissa kuivalot-ympäristöissä, suhteellisen lyhyen ajan, niiden tulokset voivat tarjota insight miten eläin pärjää laumassa elinaikanaan. RFI-tulosten kerääminen eläimistä, jotka viettävät pitkiä aikoja laumassasi, kuten korvaavista hiehoista, joista on määrä tulla monisyntyisiä lehmiä, on erityisen tärkeää, koska niiden kehittäminen ja ylläpitäminen on kallista.
Valinta säilyttää tehokkaat naaraat tehottomien sijaan vaikuttaa merkittävästi lauman pitkän aikavälin rehutarpeisiin ja rehukustannuksiin. Kuiva-ainesaannin mittaamisen vaikeudesta johtuen on haastavaa tietää varmasti, tuleeko kuiva-alueella rehutehokkaaksi tunnistettua nautaa jatkossakin olemaan rehutehokas laidunta etsiessään.
Aiemmissa tutkimuksissa havaittiin, että RFI:llä oli kohtalainen toistettavuus, kun nautakarja oli eri ruokavalioilla (Crews et al., 2003), mikä viittaa siihen, että matalan RFI:n omaavat eläimet kuivalla tontilla ovat edelleen tehokkaita koko elinikänsä.
Koska ominaisuus on riippumaton muista taloudellisesti kannattavista ominaisuuksista, RFI:n valinta korvaaviin hiehoihin ei uhraa karjan pitkäikäisyyttä ja tuottavuutta ja se vähentää rehun kulutusta ja rehuihin liittyviä kustannuksia.
RFI:N MITTAUS KAUPALLISESSA YMPÄRISTÖSSÄ
RFI:n laskeminen edellyttää sekä rehun saannin että painonnousun mittaamista samanaikaisesti. Historiallisesti, vaikka rehun saannin mittaaminen on ollut mahdollista karsinoiden perusteella, sen tekeminen yksittäisten eläinten tasolla oli liian hankalaa ja epäkäytännöllistä ollakseen kaupallisesti kannattavaa.
Ottamalla käyttöön Vytelle's Beef Genetics Program, kyky tehdä niin on nyt käytännössä taloudellinen tila testaus. Jokaisella eläimellä on alan standardin mukainen HDX-radiotaajuustunnistus (RFID) -korvamerkki, joka tunnistaa eläimen yksilöllisesti ja yhdessä RFID:llä varustetun rehunottosolmun kanssa kerää jatkuvasti ja automaattisesti tietoja rehun katoamisesta joka sekunti, kun eläin ruokkii, 10 -gramman resoluutio sallien ja säilyttäen samalla eläinten luonnollisen käyttäytymisen.
Pen-punnitusasennot vesikaukalon edessä käyttävät RFID-yhteensopivaa metallityötä jokaisen eläimen tunnistamiseen ei-invasiivisesti, kun se tulee kaukaloon, sekä jokaisen eläimen osittaisen ruumiinpainon joka sekunti ja joka kerta, kun se ottaa juoman. he astuvat tarkoitukseen rakennetulle asteikolle. Nämä mittaukset lasketaan sitten päivittäisten elävien painojen, keskimääräisten päivittäisten voittojen (ADG), kasvutrendien ja joukon muita parametreja varten.
Syöttönottosolmut yhdistettynä kynän punnitusasemiin muodostavat Vytelle SENSE™ järjestelmä. Tämä järjestelmä mahdollistaa uskomattoman tarkan rehun saannin ja painon mittaustiedot, joita voidaan käyttää yksittäisten eläinten ruokinnan tehokkuuden määrittämiseen.
Kuten edellä mainittiin, rehun saanti ja kasvu on mitattava yhdessä RFI:n laskemiseksi tarkasti. RFI-kokeet voidaan suorittaa 49 päivän aikana 10–14 päivän lämmittelyn jälkeen käyttämällä rehun ottosolmuja rehun saannin mittaamiseen ja kynän punnitusasentoja painon mittaamiseen.
Vytellen jatkuva paino- ja rehuseurantatekniikka yhdistettynä Vytelle INSIGHT™ päätöksenteon tukityökalut tunnistavat tarkasti naudat, joilla on korkeimmat ja pienimmät RFI-arvot lyhyemmässä ajassa kuin perinteiset RFI-tutkimukset, sillä tarkat ja tarkat painot ja kasvukäyrät voidaan määrittää lyhyemmässä ajassa keräämällä useita osittaisia ruumiinpainoja päivittäin.
Tämä ei ainoastaan lisää ADG-laskelmien tarkkuutta, vaan myös lyhentää koeaikaa, jolloin kasvattajat voivat suorittaa enemmän kokeita vuodessa.
ARVO VYTELLE VERKOSTO
Vytelle on auttanut karjatoimintaa varmistamaan, että heidän karjansa etenevät aina vuodesta 1990 lähtien. Se on sellaisenaan maailman suurin monirotuinen tietokanta RFI Expected Progeny Differences (EPD) -eroista. Tällä hetkellä tietokantamme sisältää tietueita yli 262,000 XNUMX eläimestä monirotuisessa tietokannassa EPD:iden määrittämiseksi RFI- (ja muiden) fenotyyppien perusteella.
Kun olet kumppanin kanssa Vytelle ja jaat kolmen sukupolven sukutaulun jokaisesta testatusta eläimestä, sinusta tulee osa tätä laajaa verkostoa, joka auttaa sinua vertailemaan ja parantamaan laumaasi. Muiden parametrien joukossa Vytelle tarjoaa RFI EPD:t, ADG EPD:t ja kuiva-aineen saannin (DMI) EPD:t verkkoon.
RFI-kokeita suoritettaessa arvot ovat voimassa tälle nykyiselle ryhmälle, jossa 50 prosentilla eläimistä on negatiivinen RFI ja 50 prosentilla eläimistä positiivinen RFI. Näiden testien suurin etu on kuitenkin nähtävissä, kun kumppanit jakavat sukutaulut, jolloin RFI:n EPD:itä ja arvioituja jalostusarvoja (EBD) voidaan verrata ekspansiivissa. Vytelle Verkko. Nämä vertailut testien välillä ja niiden välillä ovat mahdollisia tiukan standardoinnin ansiosta Vytellen menetelmiä.
KESTÄVÄ KEHITYS
VytelleYrityksen teknologia luo pohjan koko tilan tehokkuudelle mahdollistamalla karjatoiminnan vähentämisen rehun saannin, kasvihuonekaasupäästöjen, lannan ja naudanlihantuotannon ympäristövaikutusten vähentämisessä. Rehuihin liittyvien kustannusten alentamisen lisäksi Vytelle kumppaneilla on mahdollisuus hakea hiilidioksidin kompensaatioita niillä alueilla, joilla on hiilikauppamarkkinat.
RFI:n geneettinen valinta todellakin lisää sekä karjatoiminnan tehokkuutta että kannattavuutta samalla kun pienentää toiminnan hiilijalanjälkeä ja valmistaa sitä menestymään tulevina vuosina, kun lihan maailmanlaajuinen kysyntä sekä paikallinen kestävyyden ja eettisesti vastuullisten käytäntöjen kysyntä kasvavat. .
MAINITTU KIRJALLISUUS
• Maatalouden tosiasiat; Käytännön tietoa Albertan maatalousteollisuudelle (2006), https://open. alberta.ca/dataset/91a77dec-f0a4-49c2-8c54-f172fe568e2c/resource/721e982c-b90f-4605-9de0-a3b8bb312b1f/download/2006-420-11 lokakuu 1.pdf, 9-2018-XNUMX
• Arthur, PF, JA Archer, DJ Johnston, RM Herd, EC Richardson ja PF Parnell (2001a), "Geneettinen ja fenotyyppinen varianssi ja kovarianssikomponentit rehun saannin, rehun tehokkuuden ja muiden vieroituksen jälkeisten piirteiden kannalta Angus-nautakarjassa", J. Anim . Sei., 79: 2805-2811.
• Arthur, PF, G. Renand ja D. Krauss (2001b), "Geneettiset ja fenotyyppiset suhteet eri kasvu- ja tehokkuusmittareiden välillä nuorilla Charolais-sonnilla", Livest. Tuot. Sei., 68: 131-139.
• Basarab, JA, MA Price, JL Aalhus, EK Okine, VM Snelling ja KL Lyle (2003), "Jäännösrehun saanti ja ruumiinkoostumus nuoressa kasvavassa karjassa", Can. J. Anim. Sei., 83: 189-204.
• Crews, DH Jr., NH Shannon, BMA Genswein, RE Crews, CM Johnson ja BA Kendrick (2003), "Geneettiset parametrit lihakarjan nettorehutehokkuudelle mitattuna vieroituksen jälkeisissä kasvuvaiheissa verrattuna lopetusjaksoihin", Proceedings, Western Section, American Society of Animal Science, 54: 125-128.
• Fox, DG, LO Tedeschi ja PJ Guiroy (2001), "Ryhmissä ruokittujen yksittäisten nautojen rehun saannin ja rehun tehokkuuden määrittäminen", sivut 80-98, Beef Improvement Federation Meet Proc., San Antonio, Texas.
• Koch, RM, LA Swiger, D. Chambers ja KE Gregory (1963), "Rehun käytön tehokkuus naudanlihassa", J. Anim. Sei., 22(2): 484-494.
• Schenkel, FS, SP Miller ja JW Wilton (2004), "Geneettiset parametrit ja rotuerot nuorten lihasonnien rehutehokkuuden, kasvun ja kehon koostumuksen ominaisuuksien kannalta", Can. J. Anim. Sei., 84: 177-184.
PDF LATAA
