Nopea tosiasia
IN VITRO TUOTETTUJEN alkioiden hedelmällisyyden arviointi lypsykarjoissa
Alan Crowe1,2, Pat Lonergan2 ja Stephen Butler1
1 Teagasc, Animal & Grassland Research and Innovation Centre, Moorepark, Fermoy, Co. Cork;
2 University College Dublin, Lyons Research Farm, Newcastle, Co. Dubli
YHTEENVETO
• In vitro -alkioiden tuotanto voi nopeuttaa geneettistä kasvua helpottamalla useita parittelua eliittiemojen ja isojen välillä
• In vitro -tuotetut alkiot, jotka on tuotettu käyttämällä teurastamon munasarjoja naudan emoista munasolujen lähteenä, voisivat parantaa naudanlihan ansioita ja taloudellista arvoa ei-korvautuvien vasikoiden.
JOHDANTO
Useimmissa lypsykarjoissa ≥60 % syntyneistä vasikoista on tarkoitettu naudanlihan tuotantoon. Monet heistä ovat maitoisien urospuolisia jälkeläisiä ja niillä on alhainen taloudellinen arvo. Monet meijerituottajat käyttävät yhä useammin sukupuolittunutta meijereiden siemennestettä korvaavien emojen tuottamiseen, ja meijeriemojen paritteluemojen ei tarvitse tuottaa korvaavia isoja. Avustetut lisääntymistekniikat, erityisesti in vitro alkiontuotanto (IVP) ja alkionsiirto (ET) voivat osaltaan nopeuttaa geneettistä kasvua sekä lypsylehmien kanssa pariutettaviksi soveltuvissa lypsykarjaroduissa että liharoduissa mahdollistamalla lisääntyneen jälkeläisten määrän geneettisesti eliitistä. padot. Naudan emoista teurastuksen jälkeen kerättyjä munasarjoja käyttämällä IVP-naudan alkioiden tuottamiseen voidaan myös siirtää naudan alkioita lypsylehmiin, joilta ei vaadita korvaavia lehmiä, jolloin vasikat, joiden lihagenetiikka on 75–100 % peräisin lypsykarjasta.
IVF-ET TRIAL MOOREPARK
Keväällä 2021 tehtiin laaja kenttäkoe, jossa arvioitiin tuoreiden ja pakastettujen IVP-alkioiden ja ET:n tuotantoa ja käyttöä laidunpohjaisessa, kausiluonteisessa poikimismeijerijärjestelmässä. Erityisesti kokeessa käytettiin kaupallisia IVP-käytäntöjä alkioiden tuottamiseksi seuraavilla tavoitteilla:
• Arvioi potentiaalia nopeuttaa lypsykarjan geneettistä kasvua (Economic Breeding Index; EBI) käyttämällä eläviä maitoemoja munasolujen luovuttajina
• Arvioi mahdollisuudet nopeuttaa lypsykarjan risteytykseen soveltuvan liharodun geneettistä kasvua (Dairy Beef Index; DBI) käyttämällä eläviä eliittien lihan emoja munasolujen luovuttajina
• Arvioi mahdollisuudet kyllästää emoja, jotka eivät sovellu korvaamiseen naudanlihan alkioilla (kaupallinen naudanliha).
Eliittimeijeri- ja eliittilihan alkiot tuotettiin sen jälkeen, kun munasolut oli kerätty 40 eliittimeijeriemosta (viikoittain kahdeksan viikon ajan) ja 21 eliittilihaemosta (viikoittain kahdeksan viikon ajan) käyttämällä tekniikkaa, jota kutsutaan ultraääniohjatuksi transvaginaaliseksi munasolun poimimiseksi. Kaupallisten naudanliha-alkioiden tuottamiseksi munasarjat kerättiin 119 naudan hiehosta teurastuksen jälkeen (kerran) ja munasolut kerättiin. Kaikki munasolut hedelmöitettiin in vitro korkean EBI:n omaavien sonnien siittiöillä eliitin lypsykarjan alkioiden osalta ja korkean DBI:n omaavien sonnien siittiöillä sekä eliittilihan että kaupallisten naudanlihan alkioiden osalta. Hedelmöityksen jälkeen kehittyviä alkioita viljeltiin laboratorio-inkubaattorissa seitsemän päivän ajan ja joko jäädytettiin tai siirrettiin tuoreina. 1,200 10 lypsättävää lypsylehmää yhdeksässä laumassa synkronoitiin käyttämällä standardia 20 päivän Progesteroni-Ovsynch-protokollaa. Synkronoidun kiiman päivänä 80 % lehmistä jalostettiin AI:han (normaalisti). Loput 40 % lehmistä ei ollut jalostettu, ja sen sijaan määrättiin vastaanottamaan alkionsiirto seitsemän päivää myöhemmin. Seitsemässä karjasta 50 % lehmistä määrättiin saamaan eliitin lypsyalkio (josta 50 % oli tuoreita ja 40 % pakastettuja) ja 50 % lehmistä eliittilihan alkio (josta 50 % oli tuoreita ja 80 % oli jäädytetty). Kahdessa muussa karjassa 50 % lehmistä määrättiin saamaan kaupallinen naudanlihaalkio (josta 50 % oli tuoreita ja 9.5 % pakastettuja). Välittömästi ennen ET:tä lehmät tutkittiin ultraäänellä soveltuvuuden määrittämiseksi, minkä jälkeen 32 % lehmistä todettiin ET:lle sopimattomiksi. Raskausluvut määritettiin päivänä XNUMX synkronoidun kiiman jälkeen.
TULOKSET
Alustavat raskausluvut on esitetty taulukossa 1.
Kaiken kaikkiaan tiineysasteessa ei ollut eroja AI:lla ja ET:llä kasvatettujen lehmien välillä, eikä eroja lypsykarjan ja naudan ET:n välillä. On huomattava, että tuoreen ET:n raskausaste oli parempi kuin jäädytetyn ET:n. Ero tuoreen ja pakastetun ET:n välillä oli selvempi maitotuotealkioissa kuin naudanlihan alkioissa. Huomaa, että taulukon 1 arvot koskevat vain kasvatettuja lehmiä, eivätkä sovi lehmille, jotka on synkronoitu, mutta jotka katsottiin ET:lle sopimattomiksi.
JOHTOPÄÄTÖKSET
IVP-menetelmä alkioiden tuottamiseksi mahdollistaa munasolujen keräämisen useaan kertaan poikimisen ja pesimäkauden alun välillä ja sopii sellaisenaan hyvin kausipoikimiseen, laitumelle perustuvaan tuotantojärjestelmään. Tulokset osoittavat, että tuoreilla alkioilla oli parempi raskausaste kuin jäädytetyillä, ja ne saavuttivat tekoälyyn verrattavissa olevat raskausluvut. Vasikoita seurataan syntymän jälkeen, jotta voidaan arvioida eliittimeijeri-, naudanliha- ja kaupallisten naudanliha-alkioiden geneettisen lisäyksen ja lisäarvon.
PDF LATAA
