Nopea tosiasia

49 PÄIVÄN REHUTEHOKKUUSKOKEET

YHTEENVETO

Vytelle suosittelee tällä hetkellä 70 päivän pituisia kokeita keskimääräisen päivittäisen lisäyksen (ADG) ja residual feed intake (RFI) -arvojen tarkkaa laskemista varten, kun käytetään kourun painoja. Tätä kestoa voidaan lyhentää 49 päivään käyttämällä korkean taajuuden osittaisia ​​ruumiinpainoja (PBW), jotka on kerätty kynän punnitusasemien avulla.

Todisteet eivät vielä tue odotettua jälkeläiseroa (EPD) tai indeksilaskelmia RFI:lle, kun kasvu- ja saantitietoja kerätään eri ajanjaksoilta. Eläinten kasvutapojen vaihtelut ovat selvempiä, kun ne mitataan lyhyillä aikajaksoilla, ja ne toimivat ympäristön "meluna", joka voi peittää kiinnostavan geneettisen "signaalin".

REHUJÄÄNTÖJEN SYÖNTIEN LASKEMINEN

Jäännösrehun saanti on fenotyyppi, joka määrittää eläinten suhteellisen tehokkuuden. RFI:n laskemiseksi kuiva-aineen saannin (DMI) ja painon trendit kerätään tietyltä ajanjaksolta nykypäivän eläinryhmältä. Näistä syöttötiedoista voidaan tunnistaa eläimet, jotka suoriutuvat paremmin (negatiivinen RFI) tai huonommin (positiivinen RFI) kuin ryhmän keskiarvo. RFI:n tarkalle laskennalle on kaksi päävaatimusta:

1. Tarkat keskipaino-, ADG- ja DMI-tiedot yksittäisistä eläimistä;
2. Sopiva valikoima nykyryhmiä

TIEDONKERUU

Eläinten paino, nousu ja rehun saanti vaihtelevat ajan myötä. Yksittäisen eläimen pitkän aikavälin suorituskykyä edustavien arvojen saamiseksi tiedot on kerättävä tarkasti ja sopivan ajanjakson aikana.

Rehunottosolmujen käyttöä arvioivat tutkimukset ovat osoittaneet, että tarkat ja edustavat DMI-arvot voidaan saada 35 päivässä (Wang ym. 2006, Culbertson ym. 2015, Benfield et al. 2016). Tämän mahdollistavat laitteiden tarjoamat erittäin tarkat ja päivittäiset rehunsaantitiedot sekä pienempi vaihtelu yksittäisissä rehunsaantitrendeissä.

PAINO

Tarkka painon mittaaminen, kuten se koskee RFI:tä, on jonkin verran vaikeampaa käytettäessä tavanomaisia ​​kourun punnitustekniikoita. Eläinten painot vaihtelevat ajan myötä useiden tekijöiden vuoksi, kuten pötsin täyttö, vedenkulutus, ruokintatavat jne. Kun kourun paino otetaan, ei yleensä tiedetä, onko eläin raskaassa vai kevyessä pisteessä päivittäisessä syklissään.

Yli 40,000 40 elävän kourun painomittauksen analyysi osoitti, että monissa tapauksissa peräkkäisten kourujen painot voivat vaihdella jopa 1 paunaa. Alla olevassa taulukossa XNUMX on esitetty niiden peräkkäisten päivien painojen osuus, joiden erot ovat suurempia kuin määritettyjä määriä. Kourun painojen vaihteluaste vaikuttaa ADG-laskelmien tarkkuuteen. Tällaiset kourun painojen vaihtelut voidaan eliminoida keräämällä useita kehon painoja joka päivä käyttämällä kynän punnitusasentoja.

KOKEILUKESTO 70 VS. 49 PÄIVÄÄ

Aikaisempi työ tehokkuusmittauskokeista kourupunnituksella on ehdottanut RFI-laskennan vähimmäiskestoa (Wang et al. 2006, Culbertson ym. 2015). RFI-laskennan rajoittava tekijä näissä tapauksissa oli johdonmukaisten ADG-arvojen mittaaminen. Sopeutumisajat mukaan lukien molemmat julkaistut tarkan RFI-laskelman kestoajat olivat yli 70 päivää.

Kokeiden aikana sopeutumista syötteenottosolmuihin valvoo Vytelle rinnakkain järjestelmän käyttäjän kanssa. Siksi suositellaan 70 päivän koeaikaa 10–14 päivän lämmittelyllä. Kokeita voidaan jatkaa, jos eläimet eivät näytä sopeutuneen järjestelmään kokeen alkuvaiheessa.

Päivittäisen punnitusjärjestelmän (In-Pen Weighing Positionsin tarjoama) ADG-mittausten pienempi epävarmuus voi lyhentää tehokkuuden mittauskokeen tarvittavaa kestoa. Analyysi 27 RFI-tutkimuksesta (1,874 49 eläimellä), jotka oli punnittu käyttämällä kynän punnitusasentoja, määritti, että 10 päivän kokeen kesto (plus noin 2016 päivää järjestelmän mukauttamista) oli riittävä mittaamaan RFI- ja ADG-arvot tarkasti (Benfield, XNUMX).

Tämä tutkimus osoitti myös enemmän vaihtelua yksittäisten kokeiden aloitus- ja loppualueiden suorituskyvyn välillä verrattuna keskimääräiseen suorituskykyyn ja lyhennetyihin koealueisiin, mikä osoitti lyhyen aikavälin vaihtelua
fenotyyppejä.

Alla oleva kuva 1 esittää korrelaatioita lyhennettyjen koealueiden välillä testijakson alusta ja lopusta sekä täyspitkän 70 päivän kokeen välillä. Kuva osoittaa, että käyttämällä vain ensimmäisen tai viimeisen 49 päivän punnituksia kynän punnitusasennoista koko testijaksolta, saavutetaan lähes samat tulokset. Ja tarkkuus paranee vain vähän, kun koeaikaa pidennetään.

Kuva 1. Täyspituisille (70 päivää) ja typistetyille kokeille laskettujen RFI-arvojen väliset korrelaatiot. "Alku" tarkoittaa painoja, jotka on kerätty aloituspäivästä eteenpäin, ja "loppu" tarkoittaa painoja, jotka on kerätty lopetuspäivästä lähtien. Esimerkki: 21start viittaa testijakson ensimmäisiin 21 päivään, kun taas 21end viittaa testijakson 21 viimeiseen päivään.

RFI-KOKEILUPARAMETRIT

Koska RFI on suhteellinen parametri, arvioitavan eläinryhmän koostumus vaikuttaa kaikkiin laskettuihin RFI-arvoihin. Tehokkuuserojen eristämiseksi muista vaikutuksista nykyaikainen ryhmä tulisi muodostaa eläimistä, jotka ovat samanlaisia ​​sukupuolen, rodun, iän ja koon suhteen.

Kokeen alussa eläinten tulisi olla 8 kuukauden (vieroituksen jälkeen) ja 18 kuukauden ikäisiä (vieroituksen jälkeinen paino riippuu suuresti ruokintaohjelmasta) ja eläinten välinen enimmäisväli on 90 päivää sen varmistamiseksi, että vahvistuksen koostumus on johdonmukainen ja ruokinnan dominanssista johtuvat ongelmat ovat minimoituja.

Nykyryhmissä on oltava vähintään neljä kelvollista eläintä kokeen lopussa RFI:n laskemiseksi. Jokainen eläin tulee merkitä uudella half-duplex (HDX) radiotaajuustunnistus (RFID) -transponderilla, joka on ICAR-yhteensopiva, ja niiden on annettava tottua toimivaan tiedonkeruujärjestelmään vähintään 10 päivää ennen koetietojen keräämistä. Tämä mahdollistaa järjestelmään sopeutumisajan tarkkailun.

Kaikkia nykyisen ryhmän eläimiä tulee kohdella tasa-arvoisesti ja niillä on oltava ad libitum pääsy rehuun koko kokeen ajan. Koepäivät, jolloin eläimet eivät aina voineet saada rehua, tulee merkitä muistiin ja poistaa laskelmista.

Samoin kaikki tekniset ongelmat, jotka liittyvät yksilölliseen tai karsinaan perustuvaan rehun saannin laskemiseen, olisi perustettava tietojen jättämiselle pois. Eläimet, joilla on muita poikkeavia syömis- tai lisääntymismalleja (sairaudesta, huonosta sopeutumisesta tai muista tekijöistä johtuen), tulisi myös sulkea pois nykyisestä ryhmästä.

Jotta nämä kuviot voidaan tunnistaa tarkasti kourun punnitsemista käyttävissä kokeissa, kelvollisten rehun saantitietojen on oltava saatavilla viiden päivän kuluessa ensimmäisestä ja viimeisestä kourun painosta. Alla olevassa taulukossa 2 on yhteenveto suositeltavista parametreista RFI-mittauskokeeseen. Nämä perustuvat kirjallisuuskatsaukseen sekä omaan analyysiin, ja niitä päivitetään edelleen nykyisten tutkimustulosten perusteella.

1 IPW = Kynän punnitusasennot; 2 Benfield, DB 2015; Benfield, DB et ai. 2016; 3 Eläinten on aloitettava koe sovitettuna järjestelmään ja lopulliseen ruokavalioon, ja ne on merkittävä uusilla HDX RFID -tunnisteilla, jotka ovat ICAR-yhteensopivia; 4 Ensimmäiset 5 peräkkäistä päivää ja viimeiset 5 peräkkäistä koepäivää saavat sisältää alle 5 epäonnistunutta päivää; 5 Vytelle standardit ovat 2 peräkkäistä päivää, mutta kourun painot voidaan mitata myös 14 päivän välein; the Vytelle Analytiikkatiimille on kerrottava, mitä menetelmää käytetään; 6 kokeilua uusien rotujen tai uusien asiakkaiden kanssa, vaaditaan yhteensä 500 kourun painoa 5 erillisen punnituspäivän aikana; 7 Aloituspaino: Eläinten tulee olla karsinassa EID-tunnisteella n. 7 päivää ennen lähtöä kourun paino otetaan. Loppupaino: Eläinten on palattava karsinaan vähintään 1 päiväksi kourun lopullisen painon ottamisen jälkeen; 8 Tiedot tarkistetaan aina, säilytetäänkö se Vytelle Analytics-tiimi; 9 Yksittäiset eläimen ohitetut päivät voivat olla esimerkiksi merkkien vaihtoja, eläimen karkaamista ja muita.

ODOTETTU JÄLJÄLASERON LASKEMINEN

Vytelle on kuratoinut yli 262,000 XNUMX eläimen tietueita monirotuiseen tietokantaan määrittääkseen EPD:t RFI:n (ja muiden) fenotyyppien perusteella. Tämän tietokannan syötteet ovat mitattuja fenotyyppejä, kolmen sukupolven (tai useamman) sukutaulutietoja testatuista eläimistä ja lisätietoja merkityksellisistä ympäristöolosuhteista (sijainti, sää, ympäristö jne.). Tämän analyysin kannalta kriittisiä ovat neljä päätekijää:

1. Johdonmukainen tiedonkeruu ja fenotyypin mittaus;
2. Riittävä tietomäärä;
3. Tarkka yhteys mitattujen fenotyyppien ja eläinten sukutaulutietojen välillä;
4. Oikea nykyaikainen ryhmittely.

EPD:n tarkkuus vaarantuu, jos EID-rekisterinumeroviittaukset ovat epätarkkoja. Tämän tietokannan tulokset ovat tehokkuus-EPD:itä, jotka ovat tärkeitä jalostuspäätösten tekemisen kannalta. Luodut RFI EPD:t tuotetaan käyttämällä samanaikaisesti kerättyä DMI- ja painotietoa. Samanaikaisen hankinnan merkitys on, että mitattu DMI ja painonmuutos kytkeytyvät yhteen, mikä vähentää RFI-fenotyyppitarkkuuden menetystä lyhyen aikavälin vaihtelun vuoksi.

REFERENSSIT

• Benfield, DB (2015), Propagation of Uncertainty in Animal Weighing. GrowSafe Systems Ltd:n sisäinen tekninen asiakirja.
• Benfield, DB, Garossino, K., Kerley, M, Sainz, RD ja Huisma, C. (2016), [sisäinen tutkimus], "Measurement of Feed Efficiency Traits and Reduction of Test Duration Periods in Beef Cattle using High-Frequency Osittaiset ruumiinpainot”.
• Culbertson, MM, Speidel, SE, Peel, RK, Cockrum, RR, Thomas, MG ja Enns, RM (2015), "Optimum mittausjakso nautakarjan rehun saannin ominaisuuksien arvioimiseksi", J. Anim. Sei., 93:2482-2487.
• Wang, Z., Nkrumah, JD, Li, C., Basarab, JA, Goonewardene, LA, Okine, EK ja Moore, SS (2006) "Testauksen kesto kasvua, rehun saantia ja rehun tehokkuutta varten lihanaudoissa käyttäen GrowSafe System”, J. Anim. Sei., 84(9):2289-2298.

PDF LATAA

Translate »